?

Log in

No account? Create an account
 
 
29 tammikuu 2016 @ 22:14
Feeling Down Under?  
Viimevuoden loppupuolella tuli työsähköpostiin mielenkiintoinen viesti: Australian tilastovirasto hakee vahvistusta muiden maiden kollegoista projektitoimintaan. Viesti tuli esimiehen kautta ja jakelu oli ympäri maailman. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla, ja kyhäsin kasaan CV:n ja ns. cover letterin. Siitä onkin aikaa kun olen tehnyt mitään työnhakuun liittyvää, sen verran hyvin olen viihtynyt työssäni :) No, muutama viikko ennen joulua sitten tuli sitten pommi: Haluaisimme tarjota sinulle paikkaa. Hyväksytkö alustavan tarjouksen? Viesti piti lukea kymmenisen kertaa ja käydä läpi vielä esimiehen kanssa ennen kuin upposi kaaliin: Pääsisin Australiaan puoleksi vuodeksi töihin! MINÄ! Unelmista tulisi totta!

Ilman muuta hyväksyin tarjouksen, toki nyt Joonakselta kysäisin että onkohan ok ;) Ja sitten alkoi selvittely että mitä tuo homma käytännössä tarkoittaa. Aika äkkiä kävi selväksi, että koiran vieminen Ausseihin olisikin aika kinkkinen juttu. Käytännössä valmistelut pitäisi aloittaa puoli vuotta ennen lähtöä, joten annettuissa aikaraameissa oltiin jo pari kuukautta myöhässä. Paperisota olisi melkoinen ja vaatisi paljon eläinlääkärikäyntejä ja leimoja eri lappusiin. Matka olisi koiralle kohtalaisen rankka: Kaksi vuorokautta lentoboksissa ilman pausseja ja siihen perään 10 pv karanteeni karuissa oloissa ja superstressaavassa ympäristössä. Mitä enemmän tutustuin asiaan sitä epäileväisempi olin, sillä Huugo, vaikka nyt onkin melkonen äijä, ei ehkä olisi entisensä karanteeniolojen jälkeen. Lopuksi kun tein vielä hinta-arviota, oli aika selvää että Huugo jäisi Suomeen: Huugon menomatka valmisteluineen maksaisi vähintään 4000 euroa, todellinen summa todennäköisesti lähempänä 5000 euroa. Se on melkein tonni per maassa vietetty kuukausi.
Asiasta kiinnostuneille tiedoksi seuraavat blogit, joiden koira-postaukset olen lukenut kymmeniä kertoja läpi asiaa puntaroidessani:
Mäyräkoira, matkustusvuosi 2012 (Karanteeni tuolloin 30 pv. Muissa postauksissa kuvia karanteenioloista.)
Shar-pei, matkustusvuosi 2014
Iso mix-koira (Cane Corso x Doberman), matkustusvuosi 2014

Kyllä tuli kamala olo. Minäkö jättäisin Huugon jonkun työkeikan takia? Yhtään liioittelematta minähän olen Huugolle tärkein ihminen maailmassa. Olen ehkä huonoin koiranomistaja ikinä! Joonaskaan ei voi Huugoa koko aikaa hoitaa, kun hän tekee pitkiä työpäiviä ja on osan viikosta Tampereella töissä, joten Huugo joutuisi pois kotoaan. Vanhemmat ovat luvanneet auttaa Huugon hoidossa, joten onneksi nyt on sentään tuttu paikka tiedossa. Laitoin tällä viikolla hätähuudon Facebookiin ja onneksi on ihania ihmisiä jotka ovat alustavasti ilmoittautuneet järjestämään Huugolle jotain aktiviteettia arkeen <3 Kaisa haluaisi jopa viedä Huugon agilityyn, ihan mahtavaa :D Että ehkä tämä tästä helpottaa. Puoli vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Nyt kun lähtökin alkaa olla jo niin lähellä, niin asiaa ei niin paljoa ehdi ajatella kun on niin paljon muuta ajateltavaa, mutta voi olla että viimeisinä viikkoina on tunteet aika pinnassa...

 photo 2016-01-08_huge.jpg

Tästä vuodesta tuleekin siis varsin erilainen. Luultavasti tämä juurnali hiljenee huhtikuussa, mutta saatanpa alkaa pitämään reissulokia erikseen. Käydään nyt vielä normaalisti treeneissä, mutta varmaan täytyy alkaa tahtia hiljentämään ja tehdä pehmeä laskeutuminen toimettomaan arkeen. Olen menestyksekkäästi saanut treenivuorotkin myytyä maalis-huhtikuulta, mutta toistaiseksi vielä mennään kuten ennenkin.

Niin se toinen suunnitelmahan olisi ollut ottaa toinen koira, mutta semmoset suunnitelmat siirtyy nyt hamaan tulevaisuuteen :)

Huugon kanssa on tässä käyty normitreenien lisäksi vähän epistelemässä ja fyssarilla. Ekoihin epiksiin saavuttiin niin viime tingassa että huudeltiin jo rataantutustumiseen, mutta onneksi Suvi oli paikalla työläisenä ja lykkäsin Suville lompakon ja rokotustodistukset ja Suvi ilmoitti meidät mukaan :D Kiitos Suvi! Mitään kummempaa mainittavaa ei jäänyt jälkipolville kummastakaan kisasta, paitsi Huugo oli ahtaassa hallissa aika kivasti lunkina.
Fyssarikäynnille oli tarvetta, olin kiinnittänyt huomiota mm. Huugolle takkia pukiessa kuinka sen toinen takajalka oli paljon yhteistyökykyisempi kuin toinen jalkarenksuja laittaessa. Ja olihan tässä ollut kylmiä pakkaspäiviäkin. Jumeja olikin "normaalien" lannerankapaikkojen lisäksi lantion lihaskalvoissa (jalan aristaminen) ja lapojen seudulla. Mutta lihaskuntoa kehuttiin ja muutenkin tämäkin fyssari tykkäsi Huugosta kun oli niin rauhallinen :) Hoidolla saatiin koiruus jälleen kuntoon.