?

Log in

No account? Create an account
 
 
11 lokakuu 2015 @ 20:42
Kooikereiden mejämestaruuskoe 2015  
Mejä-vuosi huipentui tänään ainakin meille odotetuimpaan tapahtumaan, kooikereiden mejämestaruuskokeeseen. Tällä kertaa suuntana oli Marttila ja pitkän arpomisen jälkeen jäätiinkin lopulta sinne yötä viettämään herrasväki Mamioitten huostaan. Eihän se edes-takanen matka olisi ollut kuin 1,5 tuntia, mutta seura oli kuitenkin mitä parhainta niin kyllähän siellä kelpasi yöpyä ;)

 photo huge_15_luukki.jpg
Huugo Luukissa

Lauantaina käytiin vetämässä jäljet metsään ja meikäläinen oli paritettu jälleen ensikertalaisen kanssa, nimittäin Tristan-kooikerin emäntä Nina pääsi/joutui meikäläisen pariksi. Ilmeisesti kukaan ei lueskele täältä kuinka huonosti suunnistan ja hukkaan vielä jäljenkin koetilanteessa kun mulle noita ensikertalaisia annetaan mukaan metsään ;D No tällä kertaa VOI-jäljen suunnistus meni ihan nappiin, yksi maa-ampiaispesä tuli vastaan ja se merkattiin krepeillä ja jouduttiin kiertämään, mutta muuten siitä tuli varmaan parhaimpia VOI-jälkiä mitä olen tehnyt. Kun on hyvä maasto niin se on helppoa... AVO-jälki olikin valmiiksi suunnistettu, joten helpolla päästiin senkin kanssa ja oltiin ihan ennätysajassa valmiita. Huugo oli odotellut Mamioilla sen aikaa ja kuulemma ollut ihan nätisti. Lenkiteltiin sitten Tanjan kanssa koiria ja valmisteltiin seuraavan päivän koerupeamaa niin pitkälle kuin pystyttiin. Hyvissä ajoin menin nukkumaan ja vaikeatahan se unen saaminen olikin kun vähän jo jännitti...

Sunnuntaina siirryttiin maastoon hyvissä ajoin. Kaikki kahdeksan koepaikkaa oli menneet kooikereille, aikas mahtava juttu! Neljä AVO-luokkalaista ja neljä VOI-luokkalaista oli mukana, molemmilla ryhmillä omat tuomarit. Meikäläisellä oli jälleen viimeinen jälki opastettavana ja niinhän siinä taas kävi, että se tokavika tuli meille suoritettavaksi joten odotellessa meni aamupäivä. Paukkutesti meni hyvin ja sitten saikin odotella muutaman tunnin.
Oppaana meillä oli Tanja joten tutussa seurassa mentiin metsään. Varmoin ottein koira liikenteeseen ja aikas mukavasti meni ihan viimeiselle makuulle asti. Arvelin, ettei kaato ollut kaukana kun yhtäkkiä Huugon meno muuttui täysin. Liina löystyi ja nenä painui maahan, tiesin että jotain on nyt tekeillä. Ja pian löytyi jäljen sivusta mahtava piehtarointipaikka, missä Huugo pyöriskeli antaumuksella. Sen jälkeen olikin ajatus vähän hukassa, löydettiin takaisin jäljelle mutta millään ei tahtonut suunta löytyä ja lopulta Huugo lähti paluujäljelle - DAMN! Aika lähellä oli ykköstulos :P No palautettiin Huugo jäljelle ja vähän epävarmoin ottein se meni loppupätkän, kaadolle tultiin sivusta. Tuomari oli kuitenkin vaikuttunut ja sanoi, että ennen hirven pissa -äksidenttiä (oli käynyt katsomassa että missä se Huugo piehtaroi...) meillä oli vielä 50 pinnaa plakkarissa. Ehkä vähän harmitti ;D No mutta näitä sattuu paremmillekin jäljestäjille, ja 98% jäljestähän meni aivan putkeen joten ei voi olla kuin tyytyväinen nenäkoiraan :)
Noita paluujäljelle lähtöjä onkin nyt kokeissa jo tullut useampi, ja ne liittyy selkeesti tilanteisiin kun Huugolla on vähän ajatus katkolla. En oikein tiedä miten tuollaisen treenaisi pois, kun eihän se tietenkään harkoissa koskaan paluujäljelle ole menossa :P Pitäisi saada sitä hirven pissaa jäljelle myös treeneihin...
No opastamaan seuraavaksi ja tällä kertaa Pentin ja Mariannen koirista sain ihastella Onnelin työtä - olen tainnut lähes kaikki kennelin koirat jo nähdäkin :D Mitään opastamistahan ei tälläkään kertaa ollut, yksi jännittävä momentti oli kun Onneli kävi aika lähellä maa-ampiaispesää ja siitä tuomari sitten Penttiä varoitti. Onneksi olin muistanut kertoa pesästä tuomarille! Reippaalla askelluksella päästiin jälki loppuun ja minä purkamaan.
Kun päästiin takaisin tukikohtaan niin en kauaa ehtinyt ruokailla kun alettiin jo tulosten luku. AVOssa ei harmillisesti tullut ykkösiä, muutama tulos kuitenkin ja kaikille toivotettiin hyvää mejätulevaisuutta. VOI-luokassa sitten kaikki muut olivat jäljestäneet ykkösen arvoisesti paitsi Huugo, jolle oli kuitenkin pisteitä laitettu niin paljon kuin kakkostuloksen saavalle voi antaa, ja hieno arvostelu kuului näin:

Koira rauhoitetaan ennen lähtömakausta ja sen jälkeen ohjatusti liikkeelle. Hyvin itsenäistä työskentelyä ja hyvää vauhtia. Merkkaa kaikki makuut pysähtyen. Katkokulma ja muutkin kulmat hienosti. Valitettavasti noin sata metriä ennen jäljen loppua riistan jäljen ja tuore virstsa saa koiran maastouttamaan itsensä selällään pyörien. Tämän jälkeen lähtee paluujäljelle, josta on kiinnostunut. Valitettavan pieni lipsahdus, muuten hieno suoritus. - Markku Sällylä

Opinpa uuden sanankin, maastouttaminen! 39 pistettä siis ja oli tuomari kovin harmissaan pienestä lipsahduksesta, tuli oikein vielä myöhemmin varmistamaan että tiedänhän minä kuinka hyvä koira mulla on. No toki tiedän ;) Ja kyllä meille yksi kerhomestaruus vuodessa riittää vallan mainiosti! ;D
Apsi vetäisi ekasta VOI-kokeestaan ykkösen hienolla arvostelulla, mutta mestaruustaisto käytiin Orsonin ja Onnelin kesken kun olivat tasapisteissä, 49 molemmilla. Ja niinhän se oli, että kannattaa tulla meikäläisen jäljille, nimittäin Onnelihan sen voiton vei! Hienoa työtä tyttönen tekikin :)
Ei tarvinnut kenenkään tyhjin käsin kokeesta poistua, mekin saatiin vaikka mitä kotiintuomisia mm. VOI-luokan paras opas palkinto suklaalevyn muodossa! En kyllä tiedä millä perusteilla kun eihän mun tarvinnut siellä metsässä mitään opastaa :D Jälkipari-Nina saikin AVO-luokan vastaavan kunniamaininnan joten aika hyvä tiimi oli meillä! Hän vielä iloisesti yllätti meikäläisen pussillisella suppiksia (olin ehkä liikaa valittanut "viimeinen jälki, en ehdi sienestää" -kohtaloani :D )! Hyvissä ajoin päästiin kotimatkalle ja oltaisiin ehditty hyppytekniikkatreeneihinkin, mutta ei kyllä jaksettu.

 photo huge_15_veikkola.jpg
Huugo Veikkolassa

Talvikauden treenitkin on pyörineet jo muutaman viikon ja aika kivasti on agilitytkin menneet vaikka taukoa on ollut melkein koko kesä. Huugo oli aika irtoileva alkuun mutta sehän on vaan positiivista. Melkein tekisi mieli katsoa kisakalenteria (nyt kun mejäkalenteria ei tarvitse enää katsella) mutta en tiedä kannattaako...