?

Log in

No account? Create an account
kooikerhuugo
19 tammikuu 2017 @ 10:35
Tiistaina 17.1. Sirkku synnytti 8 pentua, joista valitettavasti yksi syntyi kuolleena. Lopputulemana kuitenkin komeat 7 pentusta, 6 tyttöä ja yksi poika :) Ilmeisesti kaikki voivat nyt hyvin, vaikka pentuset pieniä vielä ovatkin.

 photo hugeiska.jpg
Tuore iskä ottaa rennosti

Ollaan mekin ehditty. Ollaan aloitettu agit ja tokot ja ihmeen hyvin tuo koira muistaa. Itsellä on paljon enemmän ongelmia (öööö mikä valssi?) mutta kyllä se tästä taitaa lähteä. Muutettiin lisäksi viime viikonloppuna Malmille. Piha ja sauna löytyvät edelleen, mutta vuokra on melkein pari hunttia vähemmän, joten ihan jees diili minusta ^__^
 
 
kooikerhuugo
22 joulukuu 2016 @ 13:27
Näinhän tässä saattaa käydä. Huugon tapailema neitikoira on käynyt ultrassa ja kuulemma isohko pentue sielä masussa nälyi! :o Jännittävää! Kiinnostuneiden kannattaa ottaa seurantaan kasvattajan Doxettes sivu. Olen tulevan emän Sirkun tavannut ja vaikuttaisi todella tasapainoiselta koiraneidiltä!

Koska Hugen nettisivut ovat mitä ilmeisemmin nurin (asia on selvityksen alla), niin täytynee laittaa muutama promokuva ja -kommentti tulevasta isästä:
 photo talvi1303_zpse7a111a0.jpg
Kooikerhondje Huugo photo agivoitto.jpg
 photo IMG_0925_pieni.jpg


Huugo on edelleen seitsemän vuoden iässä varsin vilkas tapaus, innolla toimintaan koska vaan. Ikä on tuonut kyllä selvästi järkeä päähän ja semmoinen ylimääräinen koheltaminen on jäänyt pois. Huugon kanssa on helppo mennä ja tulla, uusiin tilanteisiin se suhtautuu rennon kiinnostuneesti. Kovin on ihmissosiaalinen, tulee lastenkin kanssa toimeen vaikkei omassa laumassa sellaisia olekaan ja tykkää tehdä uusia tuttavuuksia. Koirien kanssa on vähän niin ja näin, edelleen provosoituu helposti mutta osaa olla nykyään välittämättä useimmista kuumakalleista, ja kun sopiva kaveri osuu kohdalle niin leikkii mielellään. Herkkä koirapoika. Ahne kuin mikä. Paljon karvaa :P
Erittäin hyvä harrastuskaveri, ei päästä liian helpolla ;) Helposti innostuva ja palkittava tapaus, ja laji kuin laji kelpaa. Näyttöä on niin agilitystä, tokosta, mejästä ja rallytokosta. Käytiin me näyttelyissäkin muotovalion arvo hakemassa.

Kysymyksiä? Heitä kommenttia tai sähköpostia!
Tags:
 
 
kooikerhuugo
05 joulukuu 2016 @ 10:33
Täällä taas! Koto-Suomessa, joulukuun kaamoksessa! Reissu oli mahtava, mutta mukavaa on myös ollut palata kotiin.

Hupe palasi Tampereelta samana päivänä kuin minäkin palasin eli 19.11. Olihan se innoissaan jälleennäkemisestä (kuten minäkin!) mutta tilanne normalisoitui hyvin äkkiä eikä mistään enää huomaa että olisi reilu puoli vuotta oltu erillään. Niin kai se menee että koirat elää hetkessä eikä se ajan kuluminen ihan samalla lailla rekisteröidy. Huugo oli palatessaan jopa hieman liian kevyessä kunnossa joten hyvin olivat porukat pitäneet dieetistä kiinni ;) Karvanlähtö oli myös melkoinen mutta onneksi se on jo laantumaan päin.
Huugo oli juuri ennen paluuta päässyt treffailemaan kooikerneitostakin, kuulemma kaikki oli mennyt hyvin ja nyt odotellaan uutisia!

Ihan ilman ongelmia ei olla arkea aloitettu. Viime viikolla laitoin merkille kuinka Huugo vähän varoen käsittelee leluja ja kun kurkkasin suuhun niin yksi hammashan siellä oli aivan palasina. Kärjestä puuttui iso pala niin että ydin näkyi ja kiinni oleva osa oli myös rikki. Oli todella kipeän näköinen! Heti seuraavana aamuna soittelin lähiklinikalle jonne Huugo onneksi pääsi samana päivänä hoitoon ja hampaanpoistoon. Koiruus kotiutettiin samana iltana kipulääkkeiden ja Denstisept-geelin kera eikä mitään saa pureskella kahteen viikkoon. Tämä meinaa siis lelulakkoa :/ Myös geelin laitto ikenille on melkoista temppuilua välillä ja tuntuu, että sitä geeliä on kaikkialla muualla kuin koiran suussa... Haava on kuitenkin lähtenyt paranemaan eikä Huge siitä ite taida oikein välittääkään. Kontrolli on reilun viikon päästä niin sitten pääsen juttelemaan eläinlääkärin kanssa, että mikä on voinut hampaan hajoamisen aiheuttaa.

Tässä nyt nopea elonmerkkipostaus, jatketaan jutustelua paremmalla ajalla. Mukavaa joulukuuta kaikille!
 
 
kooikerhuugo
29 tammikuu 2016 @ 22:14
Viimevuoden loppupuolella tuli työsähköpostiin mielenkiintoinen viesti: Australian tilastovirasto hakee vahvistusta muiden maiden kollegoista projektitoimintaan. Viesti tuli esimiehen kautta ja jakelu oli ympäri maailman. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla, ja kyhäsin kasaan CV:n ja ns. cover letterin. Siitä onkin aikaa kun olen tehnyt mitään työnhakuun liittyvää, sen verran hyvin olen viihtynyt työssäni :) No, muutama viikko ennen joulua sitten tuli sitten pommi: Haluaisimme tarjota sinulle paikkaa. Hyväksytkö alustavan tarjouksen? Viesti piti lukea kymmenisen kertaa ja käydä läpi vielä esimiehen kanssa ennen kuin upposi kaaliin: Pääsisin Australiaan puoleksi vuodeksi töihin! MINÄ! Unelmista tulisi totta!

Ilman muuta hyväksyin tarjouksen, toki nyt Joonakselta kysäisin että onkohan ok ;) Ja sitten alkoi selvittely että mitä tuo homma käytännössä tarkoittaa. Aika äkkiä kävi selväksi, että koiran vieminen Ausseihin olisikin aika kinkkinen juttu. Käytännössä valmistelut pitäisi aloittaa puoli vuotta ennen lähtöä, joten annettuissa aikaraameissa oltiin jo pari kuukautta myöhässä. Paperisota olisi melkoinen ja vaatisi paljon eläinlääkärikäyntejä ja leimoja eri lappusiin. Matka olisi koiralle kohtalaisen rankka: Kaksi vuorokautta lentoboksissa ilman pausseja ja siihen perään 10 pv karanteeni karuissa oloissa ja superstressaavassa ympäristössä. Mitä enemmän tutustuin asiaan sitä epäileväisempi olin, sillä Huugo, vaikka nyt onkin melkonen äijä, ei ehkä olisi entisensä karanteeniolojen jälkeen. Lopuksi kun tein vielä hinta-arviota, oli aika selvää että Huugo jäisi Suomeen: Huugon menomatka valmisteluineen maksaisi vähintään 4000 euroa, todellinen summa todennäköisesti lähempänä 5000 euroa. Se on melkein tonni per maassa vietetty kuukausi.
Asiasta kiinnostuneille tiedoksi seuraavat blogit, joiden koira-postaukset olen lukenut kymmeniä kertoja läpi asiaa puntaroidessani:
Mäyräkoira, matkustusvuosi 2012 (Karanteeni tuolloin 30 pv. Muissa postauksissa kuvia karanteenioloista.)
Shar-pei, matkustusvuosi 2014
Iso mix-koira (Cane Corso x Doberman), matkustusvuosi 2014

Kyllä tuli kamala olo. Minäkö jättäisin Huugon jonkun työkeikan takia? Yhtään liioittelematta minähän olen Huugolle tärkein ihminen maailmassa. Olen ehkä huonoin koiranomistaja ikinä! Joonaskaan ei voi Huugoa koko aikaa hoitaa, kun hän tekee pitkiä työpäiviä ja on osan viikosta Tampereella töissä, joten Huugo joutuisi pois kotoaan. Vanhemmat ovat luvanneet auttaa Huugon hoidossa, joten onneksi nyt on sentään tuttu paikka tiedossa. Laitoin tällä viikolla hätähuudon Facebookiin ja onneksi on ihania ihmisiä jotka ovat alustavasti ilmoittautuneet järjestämään Huugolle jotain aktiviteettia arkeen <3 Kaisa haluaisi jopa viedä Huugon agilityyn, ihan mahtavaa :D Että ehkä tämä tästä helpottaa. Puoli vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Nyt kun lähtökin alkaa olla jo niin lähellä, niin asiaa ei niin paljoa ehdi ajatella kun on niin paljon muuta ajateltavaa, mutta voi olla että viimeisinä viikkoina on tunteet aika pinnassa...

 photo 2016-01-08_huge.jpg

Tästä vuodesta tuleekin siis varsin erilainen. Luultavasti tämä juurnali hiljenee huhtikuussa, mutta saatanpa alkaa pitämään reissulokia erikseen. Käydään nyt vielä normaalisti treeneissä, mutta varmaan täytyy alkaa tahtia hiljentämään ja tehdä pehmeä laskeutuminen toimettomaan arkeen. Olen menestyksekkäästi saanut treenivuorotkin myytyä maalis-huhtikuulta, mutta toistaiseksi vielä mennään kuten ennenkin.

Niin se toinen suunnitelmahan olisi ollut ottaa toinen koira, mutta semmoset suunnitelmat siirtyy nyt hamaan tulevaisuuteen :)

Huugon kanssa on tässä käyty normitreenien lisäksi vähän epistelemässä ja fyssarilla. Ekoihin epiksiin saavuttiin niin viime tingassa että huudeltiin jo rataantutustumiseen, mutta onneksi Suvi oli paikalla työläisenä ja lykkäsin Suville lompakon ja rokotustodistukset ja Suvi ilmoitti meidät mukaan :D Kiitos Suvi! Mitään kummempaa mainittavaa ei jäänyt jälkipolville kummastakaan kisasta, paitsi Huugo oli ahtaassa hallissa aika kivasti lunkina.
Fyssarikäynnille oli tarvetta, olin kiinnittänyt huomiota mm. Huugolle takkia pukiessa kuinka sen toinen takajalka oli paljon yhteistyökykyisempi kuin toinen jalkarenksuja laittaessa. Ja olihan tässä ollut kylmiä pakkaspäiviäkin. Jumeja olikin "normaalien" lannerankapaikkojen lisäksi lantion lihaskalvoissa (jalan aristaminen) ja lapojen seudulla. Mutta lihaskuntoa kehuttiin ja muutenkin tämäkin fyssari tykkäsi Huugosta kun oli niin rauhallinen :) Hoidolla saatiin koiruus jälleen kuntoon.
 
 
kooikerhuugo
10 tammikuu 2016 @ 16:08
Vuodenvaihde meni leppoisasti Lammilla. Puolenyön aikaan käväistiin ulkona katsomassa josko raketeja olisi näkynyt (melko huonosti näkyi) ja Huugo oli sen aikaa sisällä seuranaan Katy Perry liveshow, kongi ja muita herkkuja. Todennäköisesti sillä oli mennyt kaikki ihan hyvin, vaikka se vähän protestoikin yksin jäämistä. Hyvin rauhallista oli, ja olin myös positiivisesti yllättynyt kuinka vähän Helsingissä paukuteltiin etuaikaisesti! Ihan muutama hassu paukku kuului ennen aikojaan. Meidän kodin välittömässä läheisyydessä on paljon hyviä ampumispaikkoja, joten yleensä vuodenvaihde on muistuttanut ihan sotatannerta...

 photo 2016-01-02_huge.jpg
Pellolla oli paljon peurojen jälkiä

Vuoden vaihduttua alkoi pakkanenkin kiristyä ja Lammilla päästiin järven jäille verkkoja vetämään. Helsinkiin palattuamme laski pakkanen jopa - 25:n muutamaksi päiväksi, ja Huugolla alkoi olla huumori tiukalla. Yleensä se alkaa varomaan tassujaan jo siinä -15 paikkeilla, joten kun oltiin -20 tai ali ei käyty kuin nopsia lenkkejä ja hyvin puettuna. Takin laittoa Huugo ei arvosta, mutta liikkuu kuitenkin takki päällä ihan normaalisti. Kovat pakkaset rajoitti myös harrastamista jonkun verran, mutta kyllä me käytiin tokotreeneissä ja Ullan hyppistreeneissä viime viikolla.
Varsinkin Ullan treenien jälkeen mietin ettei siinä kyllä paljoa järkeä ollut. Torstai oli viikon kylmin päivä, Juvanmalmilla oli varmaan lähemmäs -30 ja Huugo oli ihan kaksijalkainen ne hetket kun oltiin ulkona. Pelkäsin myös auton puolesta, mutta hyvin se kulki edes takas. Halliin oli laitettu sermien taakse lämmittelytilaa, joten lämppäily ja jäähdyttely hoidettiin siellä. Halli onneksi olikin lämmin. Huugo-raukka ihan tärisi kun päästiin pihalta halliin, mutta oli onneksi hetken päästä ihan reipas oma itsensä.

 photo 2016-01-03_lj.jpg
Verkkoja laskemassa

Loppiaisen jälkeen minä menin töihin ja myös Helsinkiin alkoi tulla lunta. Nyt täälläkim on oikein kaunista kun on talvinen sää! Vaikka en erityisesti nauti paksuihin vaatteisiin pakkautumista kyllä minusta Suomen talveen kuuluu jokunen kireämpikin pakkasjakso ja on ollut oikeastaan ihan mukavaakin, kun voi hyvällä omalla tunnolla ottaa vähän rauhallisemminkin ja pysytellä sisätiloissa :)
Helsinkiin palattuamme alkoi Huugo osoittaa sellaisia elkeitä, että epäilemme jonkun naapuruston nartuista juoksevan. Se vinkuu ulos ja kovista pakkasista huolimatta se joidenkun hajujen kohdalla viipyy. Lisäksi se Huugolla oli torstai-perjantai -yönä "vatsanväänteitä", eli maha piti hirmuista mekkalaa ja Huugo pyrki meidän sänkyyn. Kävin sen kanssa kolmen aikaan aamuyöstä ulkona (siellä -25 pakkasessa...) mutta Huugo vaan merkkaili ja ryntäili hajulta toiselle, joten ei jäänyt epäselväksi mikä vaiva todellisuudessa oli...

Tarkoitus oli kirjoitella muutama sana alkaneen vuoden suunnitelmista. Tämä vuosi tulee hyvin todennäköisesti tuomaan muutoksia meidän elämään, mutta millaisia sitä en vielä osaa sanoa. Kaikenlaista säätöä on kuitenkin on vireillä ja olisi ihme, jos kaikki suunnitelmat peruuntuisivat. Yksi isompi projekti selvinnee vielä tammikuun aikana, joten siitä ehkäpä jo seuraavassa journalmerkinnässä. Ennen kuin se selviää, en uskalla tehdä mitään muitakaan suunnitelmia. Mutta toistaiseksi käymme normaalisti treeneissä ja töissä ja nautimme talvesta :)

 photo 2016-01-07_lj_harj.jpg
Hyppytekniikkatreenien kaarihässäkkä, hauska harjoitus viime torstailta
 
 
 
kooikerhuugo
28 joulukuu 2015 @ 13:02
Mukavaa joulunaikaa ja vuodenvaihdetta kaikille!

 photo 2015-12-24_jouluhuugo.jpg

Aloitettiin joululomat piipahtamalla siskon ja pikkulikkojen luona. Vanhempi 2 v ja nuorempi about 8 kk olivat molemmat kovin innostuneita Huugon vierailusta. Huugo tykkäsi päivystää ruokapöydän vierellä ja innostuipa se vanhemman kanssa leikkimäänkin. Pitää olla tyytyväinen että Huugotus on noin luontevasti lasten kanssa, vaikka ei juurikaan ole niihin tottunut!

Siirryttiin joulunviettoon Tampereelle. Nähtiin aatonaattona lenkillä sammakko.
 photo 2015-12-23_joulusammakko.jpg
Ja minä kun kuvittelin että mokomat harrastaisi jotain talvihorrosta..! Kertoo ehkä säätilastia jotain. Aattona aloi jo onneksi viiletä ja nyt on ollut jo muutama komea pakkaspäivä, vaan ei vieläkään lunta. Pakkanenkin jo helpottaa kun ei tarvitse pyykätä koiraa joka lenkin jälkeen.

Huugo oli ollut kilttinä ja kuusen alta löytyi myös Huugolle paketti, jossa oli jos jonkinlaista herkkua. Muuten Huugo avusti muiden pakettien repimisessä.
Tehtiin eilen melkein 10 km lenkki ja toissapäivänä oltiin Kaisan sekä Ellan ja Iitan kanssa agsailemassa TAMSKin hallilla. Huugo teki vähän hyppytekniikkaa ja Kaisan suunnittelemaa rataa. Treenien jälkeen Huugo pääsi juoksentelemaan Iitan kanssa, näillä kahdella on jotenkin niin samanlainen ajatusmaailma että synkkaavat aika hyvin. Sen kummemmin ei ole aktiviteetteja ollut. Huomenna lähdetään Helsingissä käymään ja voipi olla että eksytään agitreeneihin illasta. Uusi vuosi on jälleen tarkoitus viettää Lammilla raketteja karussa.

 photo 2015-12-24_palapeli.jpg
Uunivahdin lisäksi Huugo on ehtinyt toimia palapeliavustajana
 
 
kooikerhuugo
13 joulukuu 2015 @ 13:45
Enää viikko töitä, sitten alkaa joululoma! Olen tottunut pitämään pitkän loman joulu-vuodenvaihde -akselilla ja kolmisen viikkoa tälläkin kertaa saan olla vapailla. Se on tarpeen.

Huugon kanssa on harrasteltu normaalisti. Tokon uudet vinkit on hiljalleen otettu käyttöön mutta vaikea sanoa miten toimivat tositilanteessa. Pitäisi päästä epiksiin, ja mieluiten muualle kuin omaan halliin. Tunnari on edelleen melko onnettomassa jamassa vaikka me treenataan tosi ahkerasti, ihan pienikin häiriö saa pojun sekaisin ja tuomaan sitten minkä kapulan sattuu. Ongelma ei ole haistelussa, Huugo aina merkkaa sen oman mutta sitten säheltää ja päätyy tuomaan jonkun muun. Outoa.

Viime viikonloppuna olin perinteisesti Messukeskuksessa kaitsemassa ihmisiä ja ihan kivasti meni, lauantaina oli helppo vuoro ykköshallin ovilla ja näin pohjoismaiden parasta koiratanssiakin. Oli kyllä hienon näköistä, en ole ennen tainnut koiratanssia niin nähdäkään. Haastava laji, ilman muuta! Vuorojen päätyttyä pääsin vähän kiertelemään myyntipisteitä ja Huugolle löytyi nyt palloja agiharkkoihin. Ei ole aikoihin mikään muu lelu kelvannut kuin tietty vinkuva pallo, ja vaikka ne jonkinaikaa vielä vingun kuolemisen jälkeenkin kelpaavat niin oli huolestuttava tilanne kun yksikään ei enää vinkunut. Nyt onneksi vähän erilainen mutta kuitenkin vinkuva pallo kelpasi. Täytyy toivoa että ne kestävät. Myös ruokaa tarttui Messarista mukaan.

Huugosta on lenkeillä tullut oikein taitava jänistenvälttelijä. Pupuja saisi juosta vaikka kymmenen nenän edestä ja Huugo vaan ottaa kontaktin hienosti. Irti ja hihnassa, valosalla ja hämärällä, kaikki toimii. Tämän opetteluun ei edes mennyt kauaa. Toivotaan, että näistä harjoituksista on jotain iloa koirien kohtaamiseen. Aika hyvin päästään ohi mikäli vastaantulija ei ole mitenkään provosoiva, mutta täällä meilläpäin on kyllä enimmäkseen räyhääviä vastaantulijoita. Harjoittelut jatkuu siis.

Eilen oltiin iltaa viettämässä työkaverin luona, joka oli juuri viikkoa aiemmin hankkinut pienen puudelipennun. Aikas hurja tapaus oli, kova leikkimään :) Huugon ollessa yksin kotona oli Joonaksen kaveri tullut yökylään, hänellä oli joku viikonlopun mittainen koulutus Helsingissä. Vähän arvuuteltiin, miten Huugo mahtaisi päästää vieraan sisälle ja varotoimena teipattiin dentastick välioveen lahjontaa varten. No kovasti oli kuulemma haukkunut, mutta ei mitenkään uhkaavasti ja lahjomisen jälkeen oli rauhoittunut ja pian alkanut leluja tarjoilemaan. Onneksi ei ollut ihan uusi tuttavuus, mutta varmaan silti jännä paikka :D Ehkei siitä kuitenkaan ole murtovarkaiden karkoittajaksi jos sisälle asti uskaltavat.
Tags:
 
 
kooikerhuugo
29 marraskuu 2015 @ 13:10
Lunta täällä kovasti odotellaan. Mitään sen kummempaa ei marraskuun aikana olla puuhattu, normaaleja treenejä vain. Mätsärissä käytiin Purinalla, josta ei kuitenkaan tällä kertaa muuta netottu kuin lämmin kädenpuristus (joka sinänsä oli jo jotain kylmässä hallissa tuntien seisoskelun jälkeen). Tehtiin pieniä tokojuttuja tyhjenneessä kehässä ja hyvin teki kyllä, saatiimpa muutama kehukin sivullisilta. Suvi ja Rio-riiviö olivat seurana oman kehänsä ajan.

 photo 2015-11-21_huugo.jpg

Treeneistä ei nyt mitään erityistä raportoitavaa, ihan samalla kaavalla mennään kuin ennenkin. Tokoon ollaan saatu paljon kaikkea uutta ajateltavaa vaikka aika monta vuotta ollaankin tokoa tahkottu. Olen nyt napsutellut Huugolle nenäkosketusta vasempaan käteen, josta olisi tarkoitus tulla pieni ja huomaamaton kiva temppu esim. tokon siirtymiin. Huugohan suorastaan rakastaa tehdä kaikkea minkä on naksuttimen avulla oppinut.

Agsa-puolellakaan ei mitään ihmeitä. Viikkotreeneissä on ollut tosi eksoottisia keppikulmia ja pääasiassa ollaan niistä selvitty ihan kunnialla. Huugon vinkupallo-osasto on ehtymässä ja kaupoista niitä alkaa olla vaikea löytää, joten palkkadilemma on pian edesssä. Onneksi ne pallot kyllä pääasiassa kelpaa ilman vinkuakin :P Hyppytekniikkaa ollaan tehty ahkerasti ja vaikka niiiin paljon olis treenattavaa niin kyllä me edistytäänkin aina pikku huugonaskel kerrallaan.

Nyt kun meidän hallin varaussysteemikin on siirtynyt 2000-luvulle ja saatiin sähköinen kalenteri käyttöön, hankin itselleni sarjakortin joten voidaan käydä omin päin treenaamassa. Nyt se on ollutkin tarpeen kun ulkona on niin pimeetä ja kuraista ettei arkisin oikein viittti kentillä käydä treenaamassa.

Tänään on nähty pala pilvetöntä taivasta!

 photo 2015-11-29_mataoja.jpg
 
 
kooikerhuugo
08 marraskuu 2015 @ 20:50
Paljon ollaan puuhattu männäviikkoina. Harrastusryhmät ovat startanneet ja pitkän agitauon jälkeen olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin oikeestaan on muuvit radalla hallussa! Ja Huge (tai Huugo-Pertti tai Huupertti kuten koutsi kutsuu) on NIIIN liekeissä että se on ihan liikuttavaa jo :D Myös itsohjautuvaksi ohjukseksi on tuota koiraa kutsuttu, kun on välillä kovin irtoavalla tuulella. No viime viikolla oli ohjaaja kyllä sen verran väsynyt (meidän treenithän alkaa jo 20:50) että päästiin sellaista kolmea estettä kerralla eteenpäin. Mutta pääasia että on kivaa!

Tokotreenejä on ollut vaihtuvilla kokoonpanoilla ja myös paikallaoloryhmä jatkaa talvikaudella. Eilen oltiin kisamaisissa treeneissä kokeilemassa VOI-liikkeitä ja varsin positiiviset fiilikset jäi. Meni oikeestaan juuri niin kuin arvelinkin, mutta vahvistui käsitys mitä pitää treenata. Tunnari edelleen heikoin lenkki, myös kaukoihin tavitaan häiriötreeniä, ohjatun suunnat on hakusessa ja sitä metallia pitää vähän vahvistaa. Myös jääviä olisi syytä kerrata ^__^; Mutta seuruu varsin hienoa (note-to-self: hitaan käynnin käännöksiin treeniä), jopa pakki sujui varsin passelisti, ja ruutu sitten olikin niin hieno suoritus että huhhuh! Vire oli myös varsin hauska, siellä näkyi leikkiinkutsuasentoa ja kuului väyh useampaan otteeseen :D Hassu koira!

 photo 12074826_10153085137581781_6017736751579758448_n.jpg

Jäljestystäkään ei ole ihan kokonaan laitettu talviteloille, vaan juuri tänään kävin vetämässä jälkeä uuteen kohteeseen, missä oli varsin paljon polkuja ja muutama ulkoilijakin näkyi, koiran kanssa tietysti. Lisäksi satoi aika lailla. Uudenlaisia haasteita siis. Minulla on huomenna vapaapäivä, joten lasken sen varaan ettei arkena keskellä päivää ihan niin paljon ulkoilijoita olisi paikalla, mutta ompa sekin harjoitus sitten. N. 700 m kahden kulman jälki.

Ollaan reissattu sekä Lammmilla että Tampereella. Lammi-viikonloppuna oli myös spanieliliiton päänäyttely Tuulosessa ja kun huudeilla oltiin niin kävin katselemassa meininkiä. Sieltä suoraan mentiin suolle poimimaan karpaloita! En ollut edes tajunnut että niitä kasvaa niin etelässäkin. Huugo sai ulkoilla paljon villinä ja vapaana, mutta sunnuntaina oli vähän epäonnea kun poju jäi hetkeksi kiinni maastoon jätettyyn piikkilankaan. Onneksi tajusi olla paikoillaan ja mitään suurempaa haaveria ei näkynyt.

Tampereella käytiin tsekkaamassa TAMSKin uusi mega-halli Kaisan ja kooikertyttöjen Ellan ja Iitan siivellä. Se on niin lähellä porukoiden kämppää että sinne voisi jopa kävellä :) Lenkkeiltiin myös pitemmän kaavan mukaan treenin jälkeen ja vähän koitti Huugo ja Iita leikkejä viritellä mutta eivät riehaantuneet. Sunnuntaina sitten haettiin toinen Ella lenkkiseuraksi, kun Anu-emäntä oli sairaana. Lisättiin pentuajan nostalgia-astetta kun mentiin Kauppiin kiertämään kunto-kolmosta! :D Kaverukset saivat poseerata kamerallekin :)

 photo 12189180_10153105904206781_1413279885782745220_n.jpg

Kotopuolessa lenkkeillessä oli eräänä sunnuntaipäivänä jännät paikat kun valkohäntäpeurapariskunta tuli näköpiiriin. Ensimmäisellä kerralla Huugo ei tainnut huomata, mutta toisella kerralla (tultiin lenkkiä takasinpäin) kaksikko jolkotteli suunnilleen 15 metrin päästä. Huugo rauhallisesti katseli, mutta kun päästiin jälkien kohdalle niin johan kuumeni koikkeri! Ihan älytöntä vetämistä ja puhinaa, löytyi pissat (maastouttamista varten), papanoita (syötäväksi) ja ihan jotain makuun näköistäkin ihmeteltiin. Eikä oltu siis missään kaukana, ihan kävellen oltiin reissussa, että aika lähellä sitä riistaa liikkuu!

Huugo kävi myös huollettavana toissa viikolla ja ajettiin tutulle fyssarille Nummelaan asti. Aika lailla oli lantion paikkeilla jumia, mutta lähti aukeamaan. Lisäksi ilmeisesti piikkilankaäksidentti kummitteli oikeassa kyljessä, mitään muuta järjellistä selitystä ei kovalle kipupisteelle keksitty. Saatiin kuitenkin koikkeri kuntoon.

Mitään kisakalenteria ei olla ehditty katselemaan, mutta en nyt tiedä missä lajissa sitä edes kisaamaan lähtisi :D Ihan riittää kyllä tekemistä näin ilmankin!
 
 
kooikerhuugo
11 lokakuu 2015 @ 20:42
Mejä-vuosi huipentui tänään ainakin meille odotetuimpaan tapahtumaan, kooikereiden mejämestaruuskokeeseen. Tällä kertaa suuntana oli Marttila ja pitkän arpomisen jälkeen jäätiinkin lopulta sinne yötä viettämään herrasväki Mamioitten huostaan. Eihän se edes-takanen matka olisi ollut kuin 1,5 tuntia, mutta seura oli kuitenkin mitä parhainta niin kyllähän siellä kelpasi yöpyä ;)

 photo huge_15_luukki.jpg
Huugo Luukissa

Lauantaina käytiin vetämässä jäljet metsään ja meikäläinen oli paritettu jälleen ensikertalaisen kanssa, nimittäin Tristan-kooikerin emäntä Nina pääsi/joutui meikäläisen pariksi. Lauantai ja sunnuntai selostettuna tämän linkin takanaCollapse )
Kun päästiin takaisin tukikohtaan niin en kauaa ehtinyt ruokailla kun alettiin jo tulosten luku. AVOssa ei harmillisesti tullut ykkösiä, muutama tulos kuitenkin ja kaikille toivotettiin hyvää mejätulevaisuutta. VOI-luokassa sitten kaikki muut olivat jäljestäneet ykkösen arvoisesti paitsi Huugo, jolle oli kuitenkin pisteitä laitettu niin paljon kuin kakkostuloksen saavalle voi antaa, ja hieno arvostelu kuului näin:

Koira rauhoitetaan ennen lähtömakausta ja sen jälkeen ohjatusti liikkeelle. Hyvin itsenäistä työskentelyä ja hyvää vauhtia. Merkkaa kaikki makuut pysähtyen. Katkokulma ja muutkin kulmat hienosti. Valitettavasti noin sata metriä ennen jäljen loppua riistan jäljen ja tuore virstsa saa koiran maastouttamaan itsensä selällään pyörien. Tämän jälkeen lähtee paluujäljelle, josta on kiinnostunut. Valitettavan pieni lipsahdus, muuten hieno suoritus. - Markku Sällylä

Opinpa uuden sanankin, maastouttaminen! 39 pistettä siis ja oli tuomari kovin harmissaan pienestä lipsahduksesta, tuli oikein vielä myöhemmin varmistamaan että tiedänhän minä kuinka hyvä koira mulla on. No toki tiedän ;) Ja kyllä meille yksi kerhomestaruus vuodessa riittää vallan mainiosti! ;D
Apsi vetäisi ekasta VOI-kokeestaan ykkösen hienolla arvostelulla, mutta mestaruustaisto käytiin Orsonin ja Onnelin kesken kun olivat tasapisteissä, 49 molemmilla. Ja niinhän se oli, että kannattaa tulla meikäläisen jäljille, nimittäin Onnelihan sen voiton vei! Hienoa työtä tyttönen tekikin :)
Ei tarvinnut kenenkään tyhjin käsin kokeesta poistua, mekin saatiin vaikka mitä kotiintuomisia mm. VOI-luokan paras opas palkinto suklaalevyn muodossa! En kyllä tiedä millä perusteilla kun eihän mun tarvinnut siellä metsässä mitään opastaa :D Jälkipari-Nina saikin AVO-luokan vastaavan kunniamaininnan joten aika hyvä tiimi oli meillä! Hän vielä iloisesti yllätti meikäläisen pussillisella suppiksia (olin ehkä liikaa valittanut "viimeinen jälki, en ehdi sienestää" -kohtaloani :D )! Hyvissä ajoin päästiin kotimatkalle ja oltaisiin ehditty hyppytekniikkatreeneihinkin, mutta ei kyllä jaksettu.

 photo huge_15_veikkola.jpg
Huugo Veikkolassa

Talvikauden treenitkin on pyörineet jo muutaman viikon ja aika kivasti on agilitytkin menneet vaikka taukoa on ollut melkein koko kesä. Huugo oli aika irtoileva alkuun mutta sehän on vaan positiivista. Melkein tekisi mieli katsoa kisakalenteria (nyt kun mejäkalenteria ei tarvitse enää katsella) mutta en tiedä kannattaako...